Rohkeasti vaan!

Rohkeasti vaan!

"Uuuu-huuu-huu" huhuilee viisas pöllö Samin ja Maxin majan lähellä. "Jokos te pupupöksyt olette uskaltaneet käydä sairaalassa tai edes sairaalan pihassa?"

Sam ja Max tuijottavat pöllöä - toinen istuu majan edessä olevalla kivellä koipi kannon päällä ja toinen sammaltuppoa korvanlehteen painaen - ja kertovat että eivät pelkästään ole käyneet sairaalan pihassa vaan peräti ihan sisällä sairaalassa!

Pöllö tuijottaa tiukalla katsella ystävyksiä ja tiedustelee epäilevän näköisenä "Eli menitte sitten näyttämään kipeätä kinttua ja jomottavaa korvanlehteä, kuten toivoinkin teidän tekevän! Mitä lääkäri teille sanoi?" kysyi pöllö.

 

Sam heiluttelee kipeää koipeaan ja sanoo "No, emme ihan siihen asti ehtineet"" henkäisee Max, "Me menimme käymään siellä sellaisella makuutusosastolla - sellaisella jossa herkkuja tuodaan tarjottimella sängyn viereen" -maiskuttelee Max ja jatkaa "Ajatella, siinä lautasella oli makkarakastiketta ja puolukkahilloa!" -Maxin suupielestä tipahtaa jo pienen pieni vesitippa, Maxin suurin herkku ja heikkous on makkara ja puolukkahillo. Max voi asiaa muistellessaan jo melkein tuntea makkarakastikkeen suussaan ja kuola alkaa valtoimenaan valua Maxin suupielestä. "MAX!" vinkaisee Sam, "lopeta kuolaaminen ja pysy asiassa!". "No, anna kun minä kerron" jatkaa Sam.

 

"Kröhöm" selvittää Sam kurkkuaan. "Jouduimme sinne lasten makuutusosastolle sellaisesta isosta ovesta joka aukeaa ihan itsestään" "Kyllä me siinä muutaman kerran kokeiltiin että aukeaako se ovi oikeasti itsestään vai jekuttaako joku meitä! Mentiin sisään ja ulos ainakin sata kertaa". Lasiluukun takana ollut, ystävällisen näköinen ihminen tuli meidän luo ja kysyi että: "Ovatko kynnet jääneet mattoon kiinni kun ette pääse sisälle saakka?" Sam tirskahtaa hiukan häkeltyneenä.

Me säikähdettiin niin, että juostiin ottamaan kiinni kiltin näköisen lapsen kädestä. Tämä lapsi oli menossa sellaiselle lastenosastolle ja vinkkasi meille silmää "Nämä tulevat minun mukanani" sanoi lapsi.

Niin sitä sitten mentiin yhdessä lapsen ja hänen perheensä kanssa kohti lastenosastoa.

"Ihmiset odotusaulassa vilkuttelivat meille ja ottivat kuvia kameralla" muistelee Sam. "Nii-in ja sinä olit halukas menemään kaikkien kanssa samaan kuvaan!" jatkoi Max. "Sitten tultiin sellaiseen isoon aulaan jossa oli ihmisiä syömässä vaikka mitä herkkuja, oli munkkeja, leipiä, keittoa..." muistelee jälleen Max ja lurpsauttaa kielellään nenänpäätään.

Siinä kahvion kohdalla oli pieni poika ottanut Maxia tiukasti käpälästä ja vetänyt eteenpäin niin että Maxin jarrutusjälkiä (=kynsien jättämiä viivoja lattiassa) voi vieläkin nähdä, jos oikein tarkasti katsoo. "Nyt ei voida syödä mitään" sanoi pikkupoika ja jatkoi matkaa kohti lastenosastoa.

Pitkän käytävän päässä oli jälleen "simsalapim-ovet", ne avautuivat leikkilapiosta vetämällä - oltiin saavuttu lastenosastolle.

Pöllö kuuntelee Samin ja Maxin tarinaa hiiskumatta ja kysyy "no asiaan, tapasitteko te lainkaan lääkäriä?"

Siitä kuulette seuraavassa tarinassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidät tavoittaa parhaiten

 

 

Maanantai - Perjantai

08:00 to 15:45

Lauantai

Sovittaessa